keskiviikko 20. elokuuta 2014

Moro Harri, tervetuloa


"Saanko esitellä uuden ystäväni" sanoi Sulo iloisesti vaimolleen.
"Voi kauhistus kun pelästyin, kuka kumma tämä sinun ystäväsi oikein on?" Mailis kauhistui.


"Moro, minä olen Harri, tapasin miehesi tuolla maalikylillä ja hän kutsui minut teille"


"Kyllä, minä kutsuin hänet, meillä on se uuden talon rakentaminen vasta aluillaan ja tarvitsen siihen raavasta miesvoimaa avuksi. Nyt me yhdessä saamme sen talon varmasti pian tehdyksi." tarinoi Sulo


"Voi ihana armaani saahan Harri jäädä meille, vaikka pidemmäksikin aikaa? Kyllä minä sinua taas tottelen ja käyttäydyn kiltisti, kunhan saamme vähän levättyä kesän rasituksista" näin siis runoili Sulo, saadakseen kaverin joka tekisi hänen työnsä.


tiistai 19. elokuuta 2014

Lahjuksia maailmalta ...

 
 
"Tulehan armaani tänne terassille niin näet mitä olen sinulle hankkinut" sirkutti Sulo Madam Mailikselle. Nyt oli tehtävä kaikki voitavansa vaimon lepyttämiseksi, kesä kun kului mukavasti ihan muissa maisemissa, poissa kotoa.
 

"Täällä on kalusto mitä olet jo aikaisemmin haaveillut" pehmitti Sulo vaimoaan.


"Aivan ihanat kalusteet, juuri sopivat isolle patiolle" ihasteli Mailis.
"Nämä ovat kyllä erittäin kalliit ja harvinaiset, onneksi sain hyvien ystävien kautta hankituksi ne juuri sinulle" kehui Sulo


Kauniit valkoiset kalusteet saivat jo Madam Mailiksen hieman paremmalle tuulelle. Siinä tuoleja ja sohvia tutkiessaan hän kyllä pohti niiden alkuperää, olikohan ne sittenkään niin kalliit? Taitavat olla ihan "poiskanto hintaan" hankitut tai peräti lahjaksi saadut?

maanantai 18. elokuuta 2014

Sulon kesä on ohi

 
 Kesä lähenee loppuaan ja ilmatkin viilenee, joten "kyllä routa porsaan kotiin ajaa" sanoo suomalainen sanalasku. Tässä tapauksessa Sulo Saarenpää palaa kotiin vaimonsa luokse.


Madam Mailis onkin hieman odotellut miehensä kotiutumista kesälaitumilta. Löysipä juuri sopivasti tuon viininkäymispullon terassilta.


"Nyt on aika kertoa mitä olet kesänaikana tehnyt tai nassautan tämän pullon koreineen päähäsi että helähtää?" karjui Mailis
"Kyllä minä selitän, ihan kaiken, odota nyt vähäsen....." inisi Sulo


"Suuret selitykset ei auta kun et ole mitään saanut aikaiseksi tämän talon eteen etkä rakennuksellakaan ole käynyt." Mailiksella jo pullokori uhkaavasti läheni.


"Juu juu, kyllä piti tulla kotiin mutta sattui kaikkea pientä viivytystä tuolla maailmalla. Mielessä oli laittaa jokin kaunis kuvakorttikin postiin, sitten sekin unohtui." rohkaistui Sulo tarinoimaan.


"Saat nyt tehdä töitä kahden miehen edestä ja uutta taloa teet sitten yötä myöten, muuten ei ole piparia tarjolla eikä pehmoista petiä"
Sulo sai pitää päänsä, sillä kaikki kauniit tarinat kesän matkoista helpotti jo vähän Mailiksen kiukkua.