Rakas poikani Sulo!

Rakas poikani Sulo!

Pakettisi yllätti minut täysin, sillä harvoinpa olet äitillesi mitään antanut. Kovin oli herttaista kun nyt äitiäsi runsain mitoin muistit. Yllätys oli sekin, ettet kerjännyt rahaa tällä kertaa. Ilmeisesti pääsit sittenkin rikkaisiin naimisiin, mistä olen onnellinen ja siitä myös että sain sinut matkoihisi  täältä, tai siis että joku sinut huoli. Onhan se ihana kuulla kuinka rakkaus kukoistaa, ettei vaimosi halua päästää sinua pois silmistään. Minun silmiä särkee jo sinun ajatteleminenkin.

Nyt kun et ole enää luonani sainkin säästöön sen verran rahaa, että pääsin lomalle Amsterdamiin. Siellä sitä olisi Maililksellesi mallia Miestentaloista, vaikka pahoin pelkään että malli on juuri sieltä otettu. Tässä kuitenkin pari matkamuistoa.  Anna ne lahjaksi Mailikselle, jospa leppyisi sinuun. Anna myös nuo alushousut kun kuvissa vilkkuu yhtä sun toista sopimatonta. Voisihan Mailis kasvattaa ympärysmittaansa, siksi noita herkkuja. Älä kuitenkaan itse koske niihin! Herkuista puheen ollen, en tiedä uskallanko koskea noihin sieniin? Muistathan kun yhdessä sienimetsällä ollessa maistelimme kaikkea. Minua niin nauratti kun näin sinun hetkessä kasvavan! Minuun maistelut eivät vaikuttaneet samalla tavalla, mutta kuka tietää jos nyt?

Näin että olet ollut samoissa vaatteissa muutostasi asti! Tässä vanha nahkatakkisi joka löytyi kellarista. Hiiret sitä jo jyrsivät, mutta ehdin pelastaa. En muista mahtuuko se päällesi tai nuo muutkaan vaatteet, Olethan lopettanut sienien syömisen?! Löysin tuon ainoan lelusi. Laitan sen mukaan iltojesi iloksi.

Kirjoita taas, vaikka vuoden kuluttua! Äiti

 

Nyt posti toi Sutenööri-Sulolle ison paketin jonka oli laittanut postiin hänen
Äitinsä Anja. Voi mikä riemu syntyi kun hän sovitteli nuoruuteensa kuulunutta nahkatakkia! On tullut liikaa syötyä niitä sieniä tai sitten jotain muuta, kun ei riitä takki enää kiinni asti.

Kaverinsa Harri katseli itselleen sopivaa kenkää mutta ei nähnyt toista paria missään. "Ei tietenkään löydy sillä kenkä on matkamuisto Hollannista jonka Äiti on sieltä tuonut, annetaan se nyt Madam Mailikselle."

Kyllä se Äiti aina pojastaan huolta pitää, lähetti vielä taulut ja vaatteet sekä jotain herkkua noissa hienoissa maljoissa. Ja tietenkin nuo alushousut rouvalle. Miehensä mieliksi Madam Mailis ne jalkaansa laittoi, ihmetellen "jokos alkaa pakkaset kun pitää tavara kääriä puntteihin?"

Tämä paita, liivi ja solmio on täydelliset ja sävyiltään yhteen sointuvat, nyt kyllä taas kelpaa lähteä hieman Harrin kanssa.... asioille?

- ja vielä tämä ainoa leluni, lumisade-hilepallo!
Nyt jo vierähti kyynel Sulon rusoposkille siitä liikutuksen tunteesta mitä tämä yksi lelu sai aikaan.

Sulo tarjosi rouvalleen Mailikselle herkkumaljan jonka äiti oli mukaan laittanut, itse visusti niihin koskematta, koska äitin kirjeessä niin luki.

 

Kaikesta tavarapaljoudesta onnellisena Madam Mailis haluaa kiittää ja kohottaa herkkumaljan anopilleen Anjalle. Saahan tuo Sulo vielä täällä majaansa pitää, kun on välillä niin kovin ahkera ja ihana!