Arvoituksellinen kirje? 1.1.2012 Arvoitus ratkennut.

Tässä on Äitellä ihmettelemistä! Sain ison kirjekuoren joka oli täynnä kaikea pientä ja sievää. Soittelin jo tyttärelleni joka askartelee koruja sekä kortteja, hän ei kyllä ole tämän lähettäjä! Kuoresta ei ilmennyt kuka on tämän hienon lähetyksen tekijä? Kiitän siis ihanasta tavarapaljoudesta joka minulle tuli, Kiitos ehkä menee näin perille, kun en tiedä vielä lähettäjää.





Ihastuttavat servietit joissa pieniä kivoja kuvia sekä liimapohjaisia kuvionauhoja. Monenlaisia kangasnauhoja, keltavalkoista muovinauhaa, konfetteja, korvis- ja muita renkaita, helmihattuja, kalotteja, monenlaisia kangaskukkia.....





Lasihelmiä, nappeja, kohokuvioita, erilaisia muovihelmiä ja paljon muuta, mutta tarpeellista. Kiitos!


Olisiko arvontavoitto? Kyllä vaan, Luovuuden partaalla on ollut blogiarvonta, sinne menevät kiitokset!

Omin käsin muokkaus, hiirentalja

Vain Äiten juttu! Näin hiiren nahat kuivattelivat turkkejaan föönaamalla.


 Karvat ovat sopivasti pystyssä, joten kuivaus onnistui.





Emulsio jota käytetään nahan parkkiaineena, valmistettiin kananmunan keltuaisesta, öljystä ja mäntysuovasta. Aine sivellään ja hierotaan hyvin, hieman nahkeaan nahkaan, joka saa sen jälkeen rauhassa kuivua ilmavassa paikassa. Hiirennahka on kovin ohut joten sen parkitsemisaikakin on lyhyt, kuitenkin vähintään vuorokausi.





Parkkiaine liotetaan pois saippua vedellä ja karva pestään koirashampoolla. Karva on kuivattava hyvin ennen varsinaista muokkausta. Muokkaus tehdään sormin hiertämällä ja taljaa venyttelemällä. Muokkaus kestää aika kauan, sitä on jatkettava niin että nahasta tulee pehmeä kuin nappanahka. Alkuun aloitin valkoisella nahalla joka oli erittäin ohut. Siitä hieman reunat irtoili liiallisesta nyppimisestä. Nenä lähti, samoin joitain ulokkeita.





 Kotihiiren kanssa olin hieman varovaisempi, se onnistui ehkä hieman paremmin. Ainakin naama jäi taljaan kiinni. Ei ihan helppo juttu mutta erittäin mielenkiintoinen! Kiitos reippaan vetäjä Nanan!

Oman käden kautta, hiirentalja

Vain Äiten juttu! Saalis valmiina odottamassa kirurgin toimenpiteitä. Tämä koko juttu on ehkä liian julma kerrottavaksi, joten en mainitse miten nämä rotat, valkoiset- ja harmaahiiret ovat tähän pöydälle joutuneet. Kyse on kuitenkin hiirentaljan valmistamisesta jonka tekoa meille innokkaille opetti Nana omalla työhuoneellaan , hän on koulutukseltaan muinaistekniikan artesaani. Tapahtuma oli Turussa joulukuussa 2011





Ahkerat käsiparit avasivat koko vartalonmitalta eläinten vatsakalvoja pitkin hiiren "lopusta alkuun" asti. Tarkkuutta koeteltiin että kaikki mutkat, korvat ja nenät sai siististi jäämään taljaan kiinni. Toisilla jopa häntä tuli sievästi mukaan.





Pulleita massuja, korvia tassuja,  häntiä vilisten....





Operaattorin uudet aivot...





Nyt nahat ovat valmiina puhdistettavaksi kalvoista ja rasvoista, jonka jälkeen voi sivellä parkkiaineen.

Kiitos kaikille, Hauskaa Joulua!

Minirikasta joulua!


Hyvää joulua kaikille lukijoillemme!!!


Haluamme kiittää kaikkia teitä jotka olitte meidän joulukalenterivaihdossa mukana. Te teitte meidän joulun odotuksesta yllätyksiä täynnä olevan. Tämä on ollut meidän molempien paras joulukalenteri ikinä!


Toivottaa Äiti sekä Jarmiina

Roskat kansiin...

Minä olen saanut tyttäreltäni Jarmiinalta mustan muovipurkin, vaikkapa roskikseksi. Halusin vähän pienemmän mallin, tein siitä poljinroskiksen, katkaisemalla sen keskeltä sahalla. Porasin pienet reiät takaosaan ja laitoin siihen rautalangsta pätkän. Etuosaan liimasin nippusiteen lukon.





Leikkelin hieman kahvaosaa ja hioin santapaperilla, lopuksi hopeamaalia jota vielä kuivuttua tein kuluneen näköiseksi, nyt vain muosipussi sisään. Loppuosasta voi vielä tehdä kukkapurkin tai minkä astian nyt keksiikään.





Pienensin valokuvia tietokoneella ja tulostin niitä tavalliselle paperille joista tein erilaisia albumeita pukinkonttiin. Nämä pienemmät ovat nukkekotikokoa, puolet tulitikun mitasta. Kansissa on liimattu kangas, välilehtinä tavallinen paperi mihin laitoin kuvat, koko nippu selästään hieman liimalla kiinni. Kuvalehdet sekä kansi kiinni ja pienellä poralla reikä josta pujotin langan, näin kirja pysyy hyvin koossa.





Isommat kuvat on "aikuisten" kokoa siis kokonaisen tulitikun mittaisia. Näitä saa ihan muut kuin piententalojen asukkaat.





Tässä on digikuvien helppous, saa askarrella itse mieleisensä eikä alkuperäinen kuva vaurioidu.

Pieniä pikkujoulupaketteja

Joulunaikaan on pikkujouluja joihin viedään pieniä paketteja.  Olen nyt tehnyt erilaisia esineitä jotka ovat varmasti tarpeellisia jokaiseen kotiin. Tässä oluttuopit ja -tölkit odottavat peketointia.



Toisiin paketeihin tulee suojelusenkelitauluja.



Joillekkin menee sinapit ja piparkakut.



Pyykkilaudat ja juuriharjat taitaa osua jo vanhemmanväen paketeihin.

Villakangastakki

Jarmiinan Mummolle täytyi vielä tehdä talvitakki ja lakki. Leikkasin oikein kaavat kankaasta, joita ensin sovittelin silmämääräisesti. Villakangas on vanhaa takinhelmaa, ehkä liian paksuakin, mutta tähän tarkoitukseen kuitenkin sopiva.





Hihansuut ja kaulus on vain käännetty ja hieman liimalla kiinnitetty. Taskut on päälleommeltua konetikkausta. Nappirivistö on laitettu koristeeksi. Yksi neppari pitää takin kiinni ja näin voi takin riisua naulakkoon.





Tältä takki näyttää takaa.

Supikoirahiukset

Tässä Jarmiinan Mummo valmiina. Hiukset on tietenkin se ongelmallinen juttu. Yläkulmassa on mummon valokuva sekä nykyinen mini mummo. Kyllä tämä supikoiran karva hiuksina on ihan mukavan värinen, mutta mistä tehdä ne kiharat?





Hupsis, tällä klovnilla on juuri oikeanlaisia kiharoita, tai siis oli. Tässä mummon hiukset ovat jo kovasti harmaantuneet, mutta kiharat on oltava. Silmälasien sovittelu oli omanlaisensa ongelma.





Näin kaksi vanhaa mummoa poseeraavat yhdessä. Punaraitaiseen essuun pukeutunut Lyydi on 1:12 kokoa ja mummo on 1:16 kokoa. Ei kaikessa tosin pysty noudattamaan samaa suhdetta, monet tavarat ja esineet sopivat aivan yhtä hyvin molempiin mittakaavoihin.

Jarmiinan Mummolle alusvaatteet

Tein mummolle myös alusvaatteet. Pienet lapset katsovat aina nuken hameen alle, olisihan noloa jos mummolla ei ole housuja jalassa.





Pitsit rintaliiveihin on omista vanhoista leikelty ja samoin kuminauha jostain vaatteesta.





Ne alushousut on tietenkin oltava, tällä kertaa ihan polviin asti.





Nyt tuli vähän mummomaisia muotoja kun on kunnon rintaliivit. Esiliina kuuluu tietenkin hänen vaatetukseensa.

Mummon valmistus

Jarmiinan Mummon valmistus alkoi tuolin teolla. Rakentelin 1:16 kokoisen nojatuolin johon tein myös istuskelijan.





Tässä mummo on kovin röllipeikon näköinen ja liimat roikkuvat jaloista.





Maalasin 60 denierin sukat jalkaan sekä sideharsoa lihaksi luitten päälle. Vaate on perinteistä mummon hamekangasta valkoisin kauluksin.





Tossut tehty punaisesta keinomokasta.

Hyvin pieni bonus..

Tämä hieman helpottaa, lapseni oli tehnyt minulle bonus paketin, jonka sain avata hieman etuajassa. Nyt tuli roskiksesta kaksi ihan pikkuriikkistä nukkea ja kärryt.





Rakensin itselleni piparitalon, joka on ehkä sopiva näille tytöille.





Joulunaikaan tulee käytyä kylässä ja viedään usein myös kukkia. Tein näitä joulutähtiä ja muita, ei tarvitse käydä kukkakaupassa, voi viedä näitä kestävämpiä.