maanantai 27. joulukuuta 2010

Joulupukki on käynyt jo...






Kiva kun Marja-Liisa sai napakelkan millä laskea vinttisillalta alas sekä keppihevosen sisäleikkeihin. Siirin paketista löytyi kaulanauha, samoin kuin Anninkin paketista. Lauri on tyytyväinen lämpöisiin villasukkiin. Lyydi sai uusia hienoja pyyhkeitä, pitsisen kesähatun sekä seinätaulun. No vielä on muutama paketti avaamatta, joten jännitystä riittää!





Anni neiti esittelee ylpeänä saamaansa kaniturkkia, se onkin nyt tarpeen koska ulkona on ihan mukavasti pakkasta yli kahdenkymmenen asteen.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Lentävät matot



Olin tässä tonttuilemassa maakunnassa ja poikkesin samalla reissulla erääseen paikalliseen kierrätyskeskukseen ja sieltä löysin tälläiset liinat nukkekotiin matoiksi.





Pienemmän maton kohdalla piti hieman solmia ja leikellä hapsuja mutta valmista tuli ja isompi matto on vailla hapsuja mutta eihän niitä aina tarvita. Jätin nämä Hannukkalaan koristamaan lattioita, omiin tämän hetkisiin nukkekoteihin nämä eivät tällä erää sovi.





Isompi matto pääsi heti Hannukkalan salin lattialle. Siellä Lauri setä tuleekin jo kurkkimaan mitä herkkuja pöydälle on katettu näin adventtina. Saliin on jo kannettu joulukuusi ja koristeltu, kuusessa on sähkökynttilätkin.





Pienempi matto on laitettu Anni neidin huoneen lattialle. Onkohan Anni neiti jo kurkkinut pakettejaan kun korusetti on kädessä.




torstai 16. joulukuuta 2010

Kiitoksien aika


Haluan näin joulun tuoksun keskeltä lähettää äidilleni ja lukijoille terveisiä. Äitini on minua auttanut  blogin pidossa syksyn mittaan kertomalla teille Hannukkalan talon kuulumisia. Blogi olikin alkuun tarkoitettu siihen että voin kuvin näyttää mitä olin milloinkin hankkinut ja tehnyt omalle äidilleni. Nyt kun olemme hurahtaneet nukkekodin syövereihin on blogi avattu kaikkien luettavaksi ja lukijoita on riittänyt. Kiitos lukijoille ja toiselle kirjoittaja toverilleni äidilleni!.



Äitini on minulle rakas ihminen ja useasti se vain jää sanomatta. Kuitenkin kuulin tälläisen laulun ja se sain minut ajatuksiin kiittää omaa äitiäni.


Kiitos että olet olemassa ja vieressäni neuvomassa, elämäni näin helpompaa on.


Hyasinttien aikaan

On taas aika hyasinttien
Usko pois, sua äiti aattelen
Sinä siellä, minä täällä jossakin
Sanoinko koskaan, että sua rakastin?

Mua huolenpitosi silloin ärsytti
Nyt vasta tiedän se hyvää tarkoitti
Sä jankutit, mä vastaan hankasin
Kuin varsa emoansa, sua uhmasin

Ruman sanan usein sulle tokaisin
Niin monta kertaa sua loukkasin
Oli ruoka silti aina pöydässä
Itsestään sitä pidin selvänä

En tiedä, toivotko sä kiitosta
Se jotenkin luonnistu ei lapselta
Aikuiset on tyhmiä, niin aattelin
Siinä iässä niin kuuluu ollakin

Mun paremmin mä oisin voinut yrittää
Ois sanomatta jäänyt moni ärräpää
Ei kypsymättömyyden taakse mennä voi,
jos toisen tunteita ei huomioi

Pahan mielen monta kertaa aiheutn,
kun maailman lokaan uhmamielin sukelsin
Mun puhtaat vaatteet oli sun kunnia-asia
En enää ostaakaan vois yhtä puhtaita...

On taas aika hyasinttien
Usko pois, sua äiti aattelen
Sinä siellä, minä täällä jossakin
Sanoinko koskaan, että sua rakastin?

tiistai 7. joulukuuta 2010

Pitkät piiput ja niille hylly






Talon vanhaisäntä Alfred ei enään piippua tarvitse. Kaivoin sen esiin, jospa vähän mallia saisi.





Piipu on reilun puolimetriä joten ei mahtunut kerralla kuvaan. Tässä edessä jo rakennetut hylly ja kaksi piippua.





Pitää vielä tehdä yksi, joten tässä samalla ohje piipun tekoon. Olen saanut tuttavaltani tälläisiä koukkuja, tarkoitusta en tiedä. Siitä leikkasin koukun mallisen palan johon liimasin vanhan jouluvalon kannan. Yläosaan liitin toiseen pikkupalan muovikoukerosta, toiseen palan muovista kukkapohjaa. Teipillä kiinni varren yläosaan ja lopuksi maalia. Tässä kuvassa on tulossa vielä yksi, jonka tein kiertämällä mustaa paperia ja liimaa rautalangan ympärille ja siihen vain lopuksi tuo lampunkanta. Tämä viimeinen on luxsus malli, siihen lisäsin sulkimeksi korunosan ja rautalanka kiehkuran. Lopuksi maalia.





Onpa kivaa puuhaa tämä tavaroiden suunnittelu, jos olisin tämän tiennyt aikaisemmin olisin tehnyt tätä työkseni.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Visakoivusta kirjoituspöytä ja tuoli






Sain isännältä kasan visakoivuisia levyjä jotka hän oli sahannut pöytäsirkelillä sopivan ohuiksi, juuri huonekaluja ajatellen. Niistä sahailin osat kirjoituspöytään.





Laatikoiden vetimet tein myös visakoivusta. Tein uran hammaslääkärin poralla hiottuun puutikkuun, tästä vain sopivankokoisia paloja vetimiksi.





Tässä läheltä näkyy kuinka se onnistuu ja helpolla!





Samasta puusta sahasin palat tuoliin. Ensin oli tehtävä kyllä tuolista koekappale, vähän helpommasta materiaalista, näin sain mallin ja mittasuhteet kohdilleen.





Laatikot ovat yhtä pitkät kuin kaappi leveä. Laatikoissa on Bilteman tikku pohjana ja bambutikusta reunat, näin tuli hyvin liukuvat laatikot. Etulevy ja vetimet ainoastaan ovat visakoivua.





Pintaan laitoin huonekaluöljyä. Lopullisen kiiltonsa ne saavat kun niihin tulee vielä vaha joka kiillotetaan. Visapuun syyt tulevat hyvin esiin mitä silkoisempi pinta käsitellään. Tuoliin tulee vielä istuinosaan nahkapehmuste.

torstai 2. joulukuuta 2010

Sukulaisia vierailulla.






Hannukkalan sisarussarjasta Väinö on muuttanut aikoinaan muualle töihin ja hänen pojanpoikansa Matti ja Antti tulivat kylään.





Antti sai kaikki uudet vaatteet juuri tätä kylämatkaa varten sekä vielä varahousut jos sattuisi "vahinko" Matti sai uuden punaisen villapuseron.





Eino on myös tämän talon sisarussarjaa ja hänen pojantyttärensä Anne tuotiin kyläilemään. Anne on saanut kauniin mekon ja hän pääsee leikkimään pikkuserkkujensa Matin ja Antin kanssa.





Tämä nukke löytyi Hannukkalan vintinlaatikosta, muiden romujen seasta. Sitä ei tiedetä kuka hänellä on leikkinyt.





Nukke on lastuvilla täytteinen, pää ja raajat posliinia. Numero 12/0 näkyy niskassa, siis koodimerkintä jota en tiedä mitä se tarkoittaa?





Anneksi ristitty nukke sai uudet tukevammat käsien- ja jalkojenpäälysteet sekä niiden päälle alusvaatteet.





Näin lapset pääsivät Marja-Liisan huoneeseen leikkimään. Antti laukkaa keinuhevosella ja Matti hieman isompana katsoo että Anne ei putoa, hänkin haluaa vähän keinutella.