Haluan näin joulun tuoksun keskeltä lähettää äidilleni ja lukijoille terveisiä. Äitini on minua auttanut blogin pidossa syksyn mittaan kertomalla teille Hannukkalan talon kuulumisia. Blogi olikin alkuun tarkoitettu siihen että voin kuvin näyttää mitä olin milloinkin hankkinut ja tehnyt omalle äidilleni. Nyt kun olemme hurahtaneet nukkekodin syövereihin on blogi avattu kaikkien luettavaksi ja lukijoita on riittänyt. Kiitos lukijoille ja toiselle kirjoittaja toverilleni äidilleni!.
Äitini on minulle rakas ihminen ja useasti se vain jää sanomatta. Kuitenkin kuulin tälläisen laulun ja se sain minut ajatuksiin kiittää omaa äitiäni.
Kiitos että olet olemassa ja vieressäni neuvomassa, elämäni näin helpompaa on.
Hyasinttien aikaan
On taas aika hyasinttien
Usko pois, sua äiti aattelen
Sinä siellä, minä täällä jossakin
Sanoinko koskaan, että sua rakastin?
Mua huolenpitosi silloin ärsytti
Nyt vasta tiedän se hyvää tarkoitti
Sä jankutit, mä vastaan hankasin
Kuin varsa emoansa, sua uhmasin
Ruman sanan usein sulle tokaisin
Niin monta kertaa sua loukkasin
Oli ruoka silti aina pöydässä
Itsestään sitä pidin selvänä
En tiedä, toivotko sä kiitosta
Se jotenkin luonnistu ei lapselta
Aikuiset on tyhmiä, niin aattelin
Siinä iässä niin kuuluu ollakin
Mun paremmin mä oisin voinut yrittää
Ois sanomatta jäänyt moni ärräpää
Ei kypsymättömyyden taakse mennä voi,
jos toisen tunteita ei huomioi
Pahan mielen monta kertaa aiheutn,
kun maailman lokaan uhmamielin sukelsin
Mun puhtaat vaatteet oli sun kunnia-asia
En enää ostaakaan vois yhtä puhtaita...
On taas aika hyasinttien
Usko pois, sua äiti aattelen
Sinä siellä, minä täällä jossakin
Sanoinko koskaan, että sua rakastin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti