Huikopalaa, ole hyvä!

Tyttäreni Jarmiina toi omat värilliset Fimo-askartelumassansa, joita piti heti kokeilla. Tästä alkoi minun herkutteluni. Ensin tehtiin leipäsiivuja, vaaleeta ja tummaa.







Seuraavaksi makkarat, lohi, kananmunan siivut, hieman vihreää salaattia ja punaista- sekä vihreää paprikaa.







Saisiko olla hiukopalaa, olkaapa hyvä!







Silli-ruohosipuli-munaleipiä, kinkkumakkara-paprika-tomaatileivät, lohi-muna-paprikaleivät, metvursti-kurkku-tomaatileivät sekä lohi-tomaati-sitruunaleivät.





Tämä oli pienoista taidetta jota en vielä hallitse, mutta työ tekijäänsä opettaa, sanotaan. Minun on kyllä tutkittava netistä vähän enempi oppia, sillä kokemuksesta voin kertoa: ei ihan helppo juttu!

Tomaatit sekä joitain muitakin kuvioita oli jo tyttärellä ostettuna.

Osmankäämit

Osmankäämit ovat ojassa nyt jo kuihtuneet mutta joitain sain sentään pelastetuksi.

Siihen tarvitaan puuvillasamettia, kukkalankaa ja vihreätä materiaalia lehdiksi.



Kankaasta leikattu suikale liimalla putkimaiseksi patukaksi. Tästä leikataan sopivia paloja ja liimaa hieman rautalangan päähän joka työnnetään patukanpalan sisään. Vihreästä voi tehdä suikaleita lehdiksi.



Nämä osmankäämit eivät purkaudu levittäen siemeniään pitkin huonetta.

 

Jääpuikkoja öljylampuiksi

Joulukoristeita halvalla Tiimarista, siis tarpeellisia jääpuikkoja on tullut joskus ostettua.





Kyllä meni jonkin aikaa ennenkuin näistä puikoista alkoi irrota jotain ihan muuta.. Yläosasta sai hienoja lasikarahvia, pohjaan hieman maalia, siitä heijastuu väriä koko muovin matkalle..





..seuraavaksi oli öljylamppuja. Tämä on vanha malli joka riipuu katossa. (Rautalankakehys ja metallinen nappi varjostimena)





Nämä ovat pöytämallia jossa heijastin takana. (Tehty haaraniitistä)





Aika mukavia pulloja tuli seuraavaksi. Vielä jäi loppu käyttämättä, mitähän siitä saisi?

Muotokuva, kenen?

Taiteilija sai työpöydän vanhasta hirsitalon pohjasokkelista.





Lattia on suojattu pressulla isommilta roiskeilta. Seinäkin on hieman kärsinyt, siihen on ilmestynyt onneksi ilmoitustaulu missä voi pitää tärkeimpiä lappuja ym. Hänellä on nyt työstettävänä muotokuva.





On siinä olutta ja norttia kulunut...





Tässä hieman toisenlaisia teoksia, ehkä lähdössä näyttelyyn?





Tämä on taiteilijan materiaalivarasto, näihin viimeisimpiin teoksiin.





Oikeasti tämä pallo on lampunvarjostin joka on tehty kirjasinmetallista ja maalattu.

Matkamuisto - pissapoika

Taiteilija on tuonut Manneken Pis -pojan Brysselistä  matkamuistona, ja halusi nyt sen seinälleen. Tämä pissapoika on oikein tehokas "lorottelija" sillä kaukalossa ihan kuohuu vesi. Vesivana on muovisiimaa johon valutettu Gorilla -liimaa. Samaa liimaa on myös altaan reunoilla, jos liimattavia ei purista tiiviisti yhteen, liima kuplii iloisesti.





Tämä vesiaihe on sijoitettu takaseinälle joka on tehty bambutabletin säleistä. Vieressä on pystyhyllykkö jossa taustalla on heijastava peili toistamassa siinä olevia esineitä. Etualalla näkyy seinän pätkä, mikä erottaa kylpytilan.





Kylpytilassa on toinen seinä aikaisemmin jo tehty lasitiilistä.





Raput menevät yläkertaan missä viehkeät neitoset asuvat.





Kuvakulma rappujen takaa pesuhuoneeseen päin.

Taiteilijantalon huonejärjestys

Taiteilijantalon huonejärjestys.





Yläkerrassa asuvat vuokralaiset, heidän tiloissaan ei vielä ole kuin ruokakomero sekä vaatehuone ja oleskelusohvat.





 Taiteilijan työ- ja ateljeetilat ovat kylpytilojen etupuolella ja pylväikön toisella puolen hänen makuu- ja oleskeluhuoneensa. Ulla mummo asuu alakerrassa, hänellä on keittiö ja pesuhuone sekä yhdistetty olo- ja makuuhuone.

Sähköjohdot piiloon ja valot sisään

Vihdoin sain talon ikkunoihin lasit ja valaisimia lisää, joten nyt voi niputtaa myös johdot piiloon talon takana.


Taiteilijantalo jossa parveke yläkerran asukkaille. Vierestä puuttuu matala rakennus, jonka katolle on jo ovi.





Talon ulkopinnassa sininen maali, päällä sininen hiekka, lopuksi erikeepperi liima.


"Tiili" kohdat kananmunakennon paloja ja maalia. Molempiin päätyihin tein myös pyöreät ikkunat.





Takaosaan tein sähkökeskuksen jossa liitetyt sähköjohdot ovat lasten ulottumattomissa. Eri kerrosten johdot laitoin kulkemaan nippuina ja päälle bambutabletista neljä liuskaa, juuri sopiva kaukalo, pienillä rautalangan pätkillä kiinni. Tämä rakennelma oli taas niitä omituisia oivalluksia, seuraavaan kyllä rakennan kaksinkertaisen takaseinän, niin ei tarvitse miettiä mistä johdot kulkee!

Sattuma taiteessa

Mistä on taiteen arvostus, kuva vai sen tekijä? Olen saanut  Jarmiinalta monta vuotta takaperin samaanirummunkuvan. Pidän tästä kuvasta, en ole koskaan aikaisemmin miettinyt sen tekijää. Hakiessani jotain ihan muuta netin taidegallerioista, tuli sama kuva siellä vastaan joten kiinnostus tietenkin heräsi. Samoin myös kuvan arvo nousi omassa mielessäni aivan huimasti, aiheettako?


Kuvan tekijä on Merja Aletta Ranttila Inarista.


Hänen kuvittamansa postimerkkisarja ilmestyi 23.1.2012 joka liittyy saamelaiskulttuuriin.

Saamelaiskulttuuria

Inarin kirkonkylässä kohoaa uusi saamelaiskulttuurikeskus Sajos - Suomen saamelaisten itsehallinnon, kulttuurin ja osaamisen keskus. Saamelaiskultturia juhlistaa myös pienoisarkki, joka mukailee Sajoksen pohjapiirrosta. Pienoisarkin noitarumpukuviossa on mm. saamelaisen äitijumalattaren kolme tytärtä, porokylä, poroja ja laavuja. Erillisinä postimerkkeinä merkit mukailevat Lapin tuntureiden muotoja. Design Merja Aletta Ranttila.





Olen tehnyt jo aikaisemmin kaksi taulua samasta kuvasta ja toinen on Taiteilijantalon Ulla mummon seinällä.





Tässä vielä Ullan olohuoneesta yleiskuva.

Kesyrotta ja hattuhiiri, palkinnot

Kiitos kommenteista!


Hiiriasia oli aika mukavasti lukijoita mietityttänyt, kuten meitäkin. Eniten kuitenkin on ajatus vähän inhottavan ja raakalaismaisen puolella, sekä jonkin verran hyväksyntää hiirentaljan käytölle, jos sen tekee joku toinen. Vähemmän kommenteissa oli kiinnostusta itse ryhtyä taljan tekijäksi. Nyt jäi Äite vähän tappiolle tässä kisassa!


Todellisuudessa on kuitenkin toivottavaa saada mm. omakotialueelta sisään pyrkivät hiiret ja piharakennuksien rotat hävitetyiksi. Valkoisia hiiriä on myynnissä lemmikkien ruuaksi eläinkaupoissa, siellä tosin jo valmiiksi pakastettuina. Kyllä kaikilla eläimilläkin on tarkoituksensa, joten ei niitä tarvitse silti taljoiksi tehdä vain ihmisten tarpeisiin

Raija Maula kirjoitti ajatuksensa aivan kuin minäkin olen ajatellut, joten hänelle lähtee Hiirenkarvalla somistettu villakangaslakki sekä -muhvi. Tein rasian kuljetusta varten sekä vielä onnitteluruusut vaasissa.

Tässä lakki kuvattuna takaapäin.

Lyydi emäntä sovitteli siskonsa hiirenkarvakaulus takkia ja samalla näitä Raijalle lähteviä hattua ja muhvia. Takki kyllä jää Hannukkalaan koska talvea on vielä jäljellä.

Tiina kirjoitti aivan ihastuttavan tarinan urheasta hiiriäidistä, loistavaa! Samoin hän oli todella miettinyt suhdettaan tähän hiiriasiaan. Näin pohdintojen jälkeen löytää asioista monta näkökulmaa, niin hyviä kuin huonojakin.





Hänelle tein kesyrotan hiirentaljan nenäosasta, siitä lemmikki sai oikein mojovat viikset. Rotan sisällä on muotoiltu pala puuta, pinnassa hiirennahka, korvat leikattu myös hiirestä ja häntä vyöstä leikattu nahka suikale.





Terraariossa on puulastua, heinää pesänä ja hieman ruokaa. Laitan vielä onnittelukukat vaasissa.





 Nana oli laittanut vahvan tarinan oman kantansa tueksi. Tähän kirjoitukseen oli uhrattu aivokapasiteettiä ja lujaa uskoa elämän filosofiseen puoleen. Monien pohdintojen ja kirjoitetun tekstin moninaisuus antaa ajattelemisen aihetta vielä monelle meistä. Tästä syystä laitan hänelle tunnustuspalkkion tulevien elämäntaitojen eteenpäin viemiseksi. Nanalle lähtee nahkasalkku jossa joitain tärkeitä työkaluja seuraaviin projekteihin.

Rutista ruusut ruttuun...

.. ja nyt ruusuja tekemään! Sain arpajaisvoiton loppuvuodesta jossa oli mm. konfetteja, siis erivärisiä paperipaloja iso kasa. Otin rautalankaa johon pujotin hyvin pienen helmen kukan keskustaksi. Kaksi tai kolme paperinpalaa johon reikä, pujotetaan lankaan. Liimana käytin kirkasta ´lasikoholiimaa´ tähän käy myös paperiliima.





Kastoin helmen reilusti liimaan ja rypistelin siihen yhden paperipalan.





Uudestaan liimaa ja seuraava väripaperi rypistettynä edelliseen kiinni. Vihreästä paperista leikkelin epämääräisiä paloja pois ja liimasin sen kukkalehtien suojaksi alapuolelle.





Erilaisia tummanvihreitä paperipaloja tai muuta nukkapintaista mistä tehdä lehdet jotka liimalla kiinni rautalakaan.





Ostin Turun reisulla erilaisia lasihelmiä Silver Studiosta jotka sopivat maljakoiksi.





Nämä helmet ovat pieniä taideteoksia, niihin on tehty myös lasin sisään pieniä yksityiskohtia.





Tässä on erilaisten ruusukokeilujen tulos. ( Paperipalojen halkaisija 9 mm)

Kysely - Mitä mieltä sinä olet?

Repivä riita, Hiiri vai ei?








Haluamme teidän mielipiteenne, voiko hiiren hyödyntää askarteluissa? Valmistaisitko itse nahan? Onko koko juttu ihan brutaali? Voiko hiiri olla lemmikki vai talja takan edessä? Mieluimmin keinoturkis?


Äite sanoo:


-  paremmin kokonainen hiirentalja sopii kuin karhuntalja nukkekodin lattialle


- karva kun karva, lämmin ei luita riko


- kissa on jo liian lihava


- ekologinen kädenjälki on positiivinen


- ei enään rapistele ullakolla


- kellarissa säästyy porkkanat


- uuden oppiminen ei koskaan liian myöhäistä





Jarmiina sanoo:


- yökötys, siis pelkkä ajatus!


- hiiret vain kissan, pöllön, käärmeen tai ketun ruuaksi


- inhottavia kaikki pikku jyrsijät


- nukkekodin voi sisustaa muullain kuin hiiren taljalla


- nylkemistä en halua oppia


- en koske elävään enkä kuolleeseen hiireen








Meidän blogissa oleva laskuri täytti vuoden ja lähesty kymmenentuhatta kävijää. Tämä on enemmän kuin ikinä olisin kuvitellut!


Tämä ei ole tavallinen arvonta, vaan haluamme kuulla sinun mielipiteesi!


Olisiko sinustakin hiiren taljan tekijäksi ja käsittelijäksi? ja jos ei, niin miksi? Valitsemme teiltä tulleista perusteluista parhaat ja palkitsemmme! Erittäin kivoja kommenteja on jo tullut hiirenkäsittelystä kertoviin tarinoihin, joten nyt vain kaikki uudestaan mukaan ja kaikki nekin jotka eivät vielä ole kommentoineet. Sinun ei tarvitse olla ministelijä kunhan sinulla vain on mielipide asiasta.


Lopulta valitsemme molemmat mielestämme mehevimmät kommentit , joille pistämme pienen palkkion postitse. Eli yhteensä kaksi palkintoa ainakin on luvassa. Kommentteja odottelemme 22.1.2012 asti

Anni Hannukkalan karvakaulustakki, lakki ja muhvi

Anni Hannukkala esittelee uuden talvitakkinsa.