Muovista myrkkyä?

 

Nyt tulee astioista puhtaita ja kädetkin hoituvat siinä samalla, niinhän se meni? Fairia ja ketsuppia.

Näitä pulloja löytyi balsapuupaloista hiomalla ja maalia sekä kirkasta kynsilakkaa pintaan.

Kirkkaita pulloja voi värjätä maalilla tai värillisellä kynsilakalla.

Nämä pullot ovat tehty hiomalla muovisista drinkkitikuista

Hellä käsille, Fairy

Kaikki alkoi Fairy pullosta. Mietin vanhanajan pesuainepulloa Hannukkalaan. Sellaista missä pikkupojan vihreä siluetti juoksee valkoisessa Fairypullossa.

Tein isoja- sekä pieniäpulloja mutta sitä etikettiä en löytänyt, piti tyytyä näihin netistä kopiotuihin, ilman sitä juoksevaa poikaa.

Samalla siinä syntyi viinipulloja sekä erilaisia maustekastikepulloja.

Materiaalina isommissa pulloissa on pyöreä puinen kukkakeppi ja pienemmät ovat puisesta grillitikusta hiomalla tehdyt.

Pöytälamppuja

 

 

Valmistautuminen syksyn pimeneviin päiviin alkoi pöytälamppujen teolla.

  

Tämä lamppu on koottu erilaisista korujen osista ja muovitikusta sekä varjostin kankaasta ja nauhasta.

Pöydällä on toinen valaisin missä korvakorun koukku liimattu pieneen puupalaan. Lamppuna helmi ja varjostimena korun osa.

Tämä kaunis kristallikoristeinen malja on myös koottu korunosista.

Hannukkalan Lauri sai herrainhuoneeseen nyt lisää tilaa, sillä raput on poistettu koko talosta. Talon asukkaat ovat tulleet huonojalkaisiksi, joten raput ovat olleet käyttänättä jo pitkän aikaa. Nyt ennen talven pakkasia rakentaja totesi että sisarukset asuvatkin kaikki samassa kerroksessa, siksi ei tarvita rappujakaan.

Etualalla ostettu valkoinen posliininen sähkölämmitin, jolla saa lisälämpöä tarvittaessa.

Aina remontin yhteydessä on pakko tehdä joitain muutoksia muihinkin huoneisiin. Tuli vaihdettua Siirin huoneen tapetit sekä latiamateriaalit Marja-Liisan ja Laurin huoneisiin.

Maatuva muovikannu

Posliiniset kaatokannut tulivat tarpeeseen, näitä oli ennen joka talossa monta kappaletta. Nyt saa Hannukkalan väki kunnollisen maitokannun jossa kuvattuna maalaismaisema.

Muumikannu sopii ehkä vähän nykyaikaisempaan kotiin. Vihreä tekstitetty kannu kuuluu varmasti Salon perheen astiakaappiin, koska niin lukee astian kyljessä. Muihin laitoin kuviot siirtokuvina. Lehdistä otetut kuvat sivelin kynsilakalla, kuivuttuaan liuotin vedessä paperin takapuolelta irti, pieni tippa liimaa ja kiini kannuun, lopuksi vielä kerros väritöntä kynsilakkaa.

Oikeasti nämä kaatokannut ovat tehdyt valkoisista kuulakärkikynistä sahaamalla pala. Kolme kannua on Salon logolla varustetusta, egologisesti maatuvasta kynästä. Rantasipin kynästä sahasin palan ja varovaisesti vääntelin nokan kannulle.

Tähän kaatimeen tein kädensijan valkoisesta sähköjohdon ulkokuoresta. Lopuksi hieman santapaperia ja tietysti väritöntä kynsilakkaa pintaan.

Barbadoksen pauhu korvissani, tähkäpäiden yllä täysikuu.

Kenkäkauppias kävi. Lulu ja Anu saivat talvea varten kunnonlliset lämpimät jalkineet.

Anu sai kangaspintaiset, nahkasomisteiset ulkoilusaappaat ja sisätossut.

Lulu on lähdössä talvella laskettelemaan pohjoiseen, siksi hän sai oikein napakat karvareunaiset laskettelusaappaat. Korkokengät ovat ehkä hänelle liian isot joten niitä voi pitää joku toinen tyttö.

Keltaiset "kuusaappaat" ovat vedenpitävät, niitä on monta eri kokoa.

Ruskeat nauhalliset nahkasaappaat sopii vähän vaativampaankin makuun tottuneelle, onkohan ne Madam Mailikselle?

Saappaiden teko lähti tällaisesta teepaidan printtikuviosta jonka olen leikannut 20 vuotta vanhasta paidasta. Paita oli nostalginen muisto Barbadoksen matkasta, aah! Kuvion paloista rakentelin saappaat ja pintaan kirkasta kynsilakkaa, nyt ne pitävät vaikka vettä.

Rautapuikot rasituksessa

Nyt on aika tehdä lämmintä ylle. Hannukkalassa Siiri on kova kutomaan ja muutenkin erilaisia käsitöitä ammatikseen tehnyt, niin kyllähän yksi neulepusero on helppo juttu.

Minulle, joka tätä juttua kirjoitan on taasen kaikki villalankaneulokset ihan toivottomia toteuttaa, en siis tee mitään puikoilla tai virkkuukoukulla. (Ehkä jo koulussa saatu inho kutimia kohtaan.)

Siis mistä tämä oikein on tullut? Tyttäreni joka tekee harrastuksekseen koruja tuli käymään, tutkimme joitain neuleita mitkä voisi purkaa. Onneksi talosta löytyi vanhat rautaiset sukkapuikot, niillä hän askarteli elämänsä ensimmäisen kokonaisen villapaidan, loistava suoritus yhdellä istumisella!

 

Tässä on palat joista äite sai rakennella pikkuisen puseron, värit ovat herkulliset tähän neulokseen.

 

Marjavati

Nyt on saatu Hannukkalassa melkein kaikki marjat mehuksi. Muutama litra on vielä vadissa punaherukoita, ehkä niistä tehdään jälkiruokaa talon väelle.

Erilaisia säilykkeitä on tehty suuret määrät, "mihinkä ne kaikki saadaan sopimaan" mietti Lyydi. On ehkä talvella rakennettava porstuan perälle "laskettava" siis viileä komero, missä säilytetään ruokatarvikkeita.

Kanttarelleja sekä tatteja on tullut tänävuonna tosi paljon, niitäkin on vielä kuivattava.

Tässä on pöydällä vasemmalla porkkana-purjo-keltasipuli pikkelssiä sekä mansikkahilloa. Tarjoiluvadilla vakosipulilla maustettuja kurkkuja ja erilaisista kasviksista tehtyä pikkelssiä. Kaikkiin purkkeihin ei ole kukaan vielä ehtinyt tekemään etikettejä.

Valkoinen hiiren-nahkatakki

Minulla on joitain alastomia hiiriä joilta puuttuvat karvat.

Nyt vaatetus ratkesi, olen aikaisemmin parkinnut muutaman hiiren. Puukko käteen ja taljasta pala takiksi, pienet palat korviksi ja hieman maalia. Hännässä on nahka mistä on karvoja leikattu lyhyemmäksi sekä valkoinen lanka sidottuna, muuten hän olisi jo hukkunut minulta jonnekkin tuntemattomaan paikkaan.

Tässä nyt on vielä pari alastonta hiiriraukkaa ilman takkia. Kaapissa on kuitenkin joitain parkittuja taljoja jäljellä, niistä voi vielä saada sopivat vaatteet heillekkin.

 

 

Olen aikaisemmin vaatettanut yhden harmaan hiiren taiteilijan ulkovaraston hyllylle.

Maastokuvioinentakki

Metsästäjä sai vaatteet, sillä sorsastuskausi on jo pitkällä. Neulepusero lämmittää ja kauluspaita on hänen perusvaatteensa. Maastoon sopivat housut ja takki sekä lakki ovat neulottu koneella saumoista, kaulukset liimattu. Pukko on puuta, tuppi ja vyö nahkaa. Saappaat maalattu mustalla askartelumaalilla.   

Panosvyö pitää olla vyötäröllä missä vara-ammukset kulkee hyvin mukana.

Tulikohan tälle miehelle pissatauko kun käänsi selkänsä? No eihän se mitään, samalla näkee miltä metsästäjän asu näyttää takaa.

Kiikarikivääri, tukki visakoivua

Tämä kivääri on kotimainen Sakon valmistama ja tarkkuutta saa tällä super-kiikarilla, nimi ei nyt muistu mieleen.

.. siellähän se lukeekin kiikarin kyljessä...

Tukki on visakoivusta valmistettu yksilön tarpeiden mukaan sopivaksi, sekä lisätty perään vielä softis pehmusteet. Kantohihna on nahkaa rautalanka soljilla.

Pyssyn piippu on vanhasta metallisesta sukkapuikosta, päällä tähtäin. Lukko ja liipaisinosa metallia. Kiikarissa erilaisia kuulakärkikynän sisältä löytyviä muoviosia yhteenliimattuina, pinnassa maali.

Metsästäjän nousu...

 

 Metsästäjä on löytänyt sopivan saaliin minkä hän aikoo vielä selättää! Siis herra on taitava aseen käsittelyssä.
Mailis on kovasti antamassa ohjeita miten tänne ylös noustaan...

 

.. "Hienosti onnistuit vaikka aikaa ehkä siihen ponnistukseen meni"

Tästä luurangosta hän on saanut alkunsa. Pää ja raajat ovat Fimo-massaa, iho on maalattu ennen uuniin laitoa, saappaat vasta myöhemmin.

Kasvojen rakentelu on tosi koettelevaa, aina välillä on luovuttamisen hetki lähellä!

Tässä on oikea metsästäjä, joskus silloin ennen, nyt loppusyksystä tulee 70 vuotta täyteen, joten kyllä kelpaa tässä esiintyä ihan alusvaatteisillaan Mailiksen edessä. Vaatettaja kyllä on lupautunut tekemään asiaan sopivat vaatteet vielä syksyn mittaan.